Hirtetyt kivet; A Tribute to Damien Hirst

 

Ihquja uutisia darlings!

Gallery Von Gibberish on tehnyt uuden miljoonahankinnan kokoelmiimme! Eksklusiivisen tarkasta maustaan tunnettu Gallery Von Gibberishin superstar curator Evert Derb Scwarz on viimein löytänyt teoksen joka täyttää korkeat taiteelliset kriteerit Gibberishin kokoelmaan pääsylle #leverage€ #valueaddinvestment.

 Kyseinen teos on nimeltään A Tribute to Damien Hirst. Taiteilija on enimmäkseen New Yorkissa uraa luonut nuori söpö lupaus Tuukka Virtaperko. Kuullessaan kuulun galleriamme kiinnostuksesta Virtaperko oli valmis tinkimään teoksen hinnan 1,2 miljoonaan dollariin, ”koska Gibberishin kokoelmaan pääseminen on itsessään arvo”. #innervalue #win-win

 Gallery Von Gibberishin trendivainuiset seuraajat ovat varmasti tunnistaneet leijuvien/hirtettyjen kivien invaasion myös Helsingin taidemaailmaan. Hirtetyt kivet esiintyivät ensimmäistä (?) kertaa Lévy Gorvyn Godret stone teoksessa vuonna 1958.

Kivien keveyden ja tasapainon ihgun energia #synergian läpilyönnissä meni kuitenkin aikansa. Suomessa leijuvia hirtettyjä kiviä nähtiin Mäntän kuvataideviikoilla v. 2014 Maanantai kollektiivin toimesta. Tällä hetkellä huippu trendikkäitä leijuvia kiviä on nähtävillä ainakin valokuvataiteen museossa Marta Zgierskan teoksessa Post ja Aino Mäntysen Kaikuja installaatiossa  galleria Exhibition Laboratory Project Roomissa.

Virtaperkon teos liikkuu kivien hirttämisen metatasolla, sen leijuvassa ytimessä.  #recreatinging #corevalues.   Hirtettyjen leijuvien kivien sijasta teoksessa on kuvia teoksista joissa on hirtettyjä leijuvia kiviä. Kutsuvierastilaisuutemme avannutta kulttuuriministeri Sampo Terhoa miellytti erityisesti se että hirtettyjen kivien kuviin oli valikoitu suomalaisia kiviä jotka ovat kovimpia ja parhaimpia kiviä maailmassa.

A tribute to Damien Hirst on Virtaperkon kunnianosoitus menestykselle ja markkinavoimille.  Damien darling kertoi itse minulle ja Evertille Regent Parkin terassilla Bourbon soureja nautiskellessamme, että hänen aikansa on niin kallisarvoista ettei hän millään ehdi keksimään ja työstämään ideoita. Miljoonahuvilojen kunnostustyöt ja huippumallityttöystävän Instagram päivityksissä poseeraaminen vaatii aikansa, puhumattakaan uudelleen luomisen arvoisten teosten löytämisestä. Ja to Be honest, Kumpi kiinnostaa enemmän: jonkun synkistelevän nobodyn vuosia jatkuneet omituisen kokeilut vedenalaisilla “veistoksilla” vai superkuulun Hirstin (jonka networth btw 1 billion) Venetsia Biennaalin  loistava kunnianosoitus ns. value-add approachille? Ulkoistaminen <3!  ❤ #Katiekeight! ❤ #sharkeatslambstomakecows!

Ohessa omat lempparini taiteesta jonka Damien #valuadded , mitkä ovat sinun?

 

❤ ❤ ❤ Lisäarvoa alkukesääsi, puss och kram ❤ ❤ ❤

Kikka

Advertisements

Hedelmä vai terska? Terhon kaksi merkitysavaruutta.

Uuden kulttuuriministerimme ideat taitelijayrittäjyyden vahvistamisesta ovat saaneet Von Gibberishillä innostuneen vastaanoton. Samposta voi tulla nimensä veroinen “ihmeellinen, rikkauksia tekevä mylly”, tai ainakin sen varaan me täällä von Gibberishillä laskemme!

Kulttuuriministeri tavoittelee myös toisenlaista muutosta Suomen taidemaailmaan. Kansallisromantiikan innoittama Terho toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa, että “taiteen pitää olla kosketuksissa kansalaisiin” ja “että valtion pitää erityisesti tukea ”suomalaista, länsimaalaista tapaa” tehdä kulttuuria ja taidetta”. “Kansalaisilla” Terho viitannee ns. taviksiin, ja niitä palleroitahan me täällä von Gibberishillä rakastamme yli kaiken. Mikä sitten on “suomalainen, länsimaalainen tapa tehdä taidetta”? Erityisesti on mietittävä, onko tuo pilkku sanojen “suomalainen” ja “länsimainen” välissä erottava vaiko yhdistävä? Entä onko se absoluuttinen vai suhteellinen (eli ovatko lisäpilkut mahdollisia ja sitä myötä myös lisäelementit)?

Paneutuaksemme tähän kysymykseen meidän on lähdettävä kulttuuriministerimme sukunimestä. Kuten etunimi kertoo taiteilijayrittäjyyden tarjoamasta potentiaalista, niin sukunimi kertoo mahdollisesti jotain kansallisuuspyrkimyksestä taiteen tukemisessa. Sanasta terho voimme muodostaa etymologisesti kaksi ajatussuuntausta: saksalaisen ja englantilaisen.

Saksan kielen sana Eichel tarkoittaa suomeksi sekä terhoa että terskaa. Mahdollisesti myös suomenkielinen sana “terska” tulee “terhosta”, tai kenties päin vastoin. Ilmiselvää kuitenkin on, että jokin niitä yhdistää. Terhohan näyttää ihan terskalta. Kuten tiedetään, terska on miehen ruumiin herkin alue, joka kevyesti kosketeltuna tuottaa mielihyvää, mutta ärsyyntyy helposti kovassa käsittelyssä. Terskainen kansallisuusaate herättää siis helposti aggressioita ja suojautumisreaktion: herkän kansalliselimen päälle vedetään huppu, jolloin se sulkeutuu itseensä. Terska välttelee kosketusta kaikkeen muuhun paitsi kevyesti mielihyvää tuottaviin objekteihin.

Terskan kautta leviävät myös sukupuolitaudit. Tiedämme taannoisen Kanava-lehdessä julkaistun esseen perusteella, että Terho on ainakin aiemmin ollut huolissaan mm. ihmisrotujen leviämisistä. Terska päätyy siis eristäytymään maailmasta, sillä se ajattelee suojautuvansa kontaminaatiolta. Saksalaisen terho/terska-tulkinnan kontekstissa kulttuuriministerin ilmaisussa käyttämä pilkku on siis erotteleva ja absoluuttinen.

Toinen vaihtoehto on englantilainen tulkinta terhosta. Englanninkielen sana acorn juontuu vanhan englannin sanasta “æcer”, joka tarkoitti avomaata tai viljelystarkoitukseen valmisteltua maata. Sana acorn kantaa merkitystä “avoimen tai rajaamattoman maan hedelmä” (engl. “fruit of the open or unenclosed land”). Terho viittaa silloin niihin hedelmiin, joita ihmisen toiminta tuottaa, kun hänelle annetaan avomaata. Englantilaisessa tulkinnassa pilkku on yhdistävä ja suhteellinen. Tämä voi kuulostaa kommunistiselta haaveilulta, mutta älkäämme tuomitko sitä suoralta kädeltä.

Me Von Gibberishillä emme nimittäin ennustele, kumpi näkemys mahdollisesti voittaa. Tämän täysin puolueettoman analyysin tarkoitus on ainoastaan auttaa meitä luomaan taidemaailmalle uusi toimintastrategia erilaisia tulevaisuuden skenaarioita ajatellen. Sillä muutoksesta selviävät parhaiten ne, jotka osaavat ennakoida.

-Evert Derb Scwarz

Taide ja yrittäjyys- #4ward value with Sampo Terho

 

18379299_10156697731708084_525168121_o

 

Ihguja uutisia lumiseen kevääseen Darlings!

Salskea nuori kulttuuriministerimme Sampo Terho oli inspiroitunut Gibberishin Pimp-up tapahtumasta ja ehdotti minulle kahdenkeskistä monisidosryhmätapaamista Clarionin sky baariin, ns. #touchbaseoffline. Sampoliini oli söpösti huolestunut suomen lasten ja nuorison sisällä koneen ääressä viettämästä ajasta. Syntyi ajatus jättää lasten ja nuorten taidekasvatus budjetista kokonaan pois, sehän tarkoittaisi vain lisää nysväämistä sisällä erilaisissa ”taideprojekteissa”. Ylös, ulos ja hiihtämään/ jääkiekkoilemaan! Sampsukka oli kanssani samaa mieltä siitä, että kulttuurin tulevaisuuden kasvumatrixin tähdet ovat niitä, jotka taitavat markkinavoimien lait ja sosiaalisen median. Räksyttävien koirien sijaan on panostettava tähtiin. Käytännössä siis apurahat pois taiteilijoilta joiden Social media ROI on alle 10% ja teosten P/E luku yli 10. Kulttuuripolitiikan tulevat linjaukset alkoivat visionoitua.

Seuraavien vuosien kulttuuripolitiikan innovatiivisen core-ytimen muodostaa Sampon ja Gibberishin asiantuntijoiden yhdessä brainstormaama ja Gallery Von Gibberishin houstaama Start-up-kiihdyttämö taiteilijoille: Taide ja yrittäjyys- #4ward value & audience based approach. Start-up kiihdyttämön sydän on ns. S.I.S.U. –program. S.I.S.U –program koostuu neljästä synergisestä silos –osiosta:

  1. S. eli stailing & bränding ja Stailaus by Kikka Von Gibberish, koskien sekä taiteilijaa että taidetta, sponsoreina alustavasti Lumene, Tiina Jylhä Clinic, Ivana Helsinki ja Varusteleka
  2. I. eli inspiration. Projektin hengellisenä johtajaksi ja inspiraatio puhujaksi on alustavasti lupautunut itse Gallery Von Gibberishin Super Star Curatorist Evert Derb Scwarz.
  3. S. eli Shit eli taiteellinen uskottavuus jonka vastaavaaksi chief credibility manageriksi valittiin alan johtava asiantuntija, kriitikko by Maj-Lis Karppi. Maj Lis luennoi aiheista #artshit #businesshit sekä #cultureshit
  4. U. eli ulkoistaminen. Kuten meistä jokainen, jonka Klout-arvo on yli 40, tietää, itsensä brändääminen, pimppaaminen ja verkostojen luominen on kokopäivätyötä. Ohjelmamme viimeisessä osassa brändätyille taiteilijoille pestataan harjoittelija-assareita, jotka hoitavat itse taiteen tuottamisen.

Start-up-kiihdyttämö rahoitetaan lasten-ja nuorten kulttuurin leikkauksista sekä taiteilijoiden apurahojen järkeistämisestä säästyneillä miljoonilla.

Take a deep dive outside the box darlings taiteilijat, malja keväälle ja Win-Win-Win diileille!

❤ ❤ Kikka ❤ ❤

Taide ja -ksi-tuleminen

Kikka esitteli viisi taiteen nykytrendiä aiemmassa postauksessa. Kuratoristina koen ristiriitaisia tuntemuksia trendikarttojen äärellä. En siksi, että vastustaisin trendiajattelua taiteessa. Trendit ovat faktat, siksi on turha kiistää niiden mielekkyys.

Sen sijaan ristiriitaista on se, että sillä hetkellä, kun trendit kirjataan kaikkien näkyville, ne lakkaavat olemasta trendejä. Kuten neohegeliläinen fenomenologi sanoisi: trendiä määrittää tuleminen, ei oleminen; nimenomaan näkyväksi tuleminen, ei näkyvänä oleminen. Tuo -ksi erottelee primaire-avantgardistit tavanomaisista avantgardisteista. Siinä missä avantgardistit ajattelevat -nä-olemista – siis jonkin olemista jonain, esimerkiksi pinkin olemista värinä taideteoksessa juuri tällä hetkellä – primaire-avantgardistit ajattelevat -ksi-tulemista – siis joksikin tulemista joksikin, tällä hetkellä esimerkiksi pinkin tulemista läpikuultavaksi. (Enempää en voi sanoa, sillä tuleminen on vielä kesken.)

VonGibberish_ArtTrends_Pink_Avantagarde
Pinkki taideteos (primaire?)avantgardistin päässä.

Tietysti avantgardisti on aina parempi kuin arrièregardisti, joka vasta luettuaan artikkelin tajuaa näiden asioiden olevan muodissa. Avantgardisti tietää muodista, mutta ei ajattele siitä eteenpäin. Kikan listan hyödyllisyys vaihtelee gardistien tason mukaisesti:

Arrièregardistit saavat hetkeksi otteen kärrystä, jonka kyydistä he ovat pudonneet. Kyytiin he eivät pääse, mutta voivat sentään raahautua kärryn perässä joitain minuutteja.

Avantgardistit saavat mielihyvää siitä, että heidän omat teoksensa ja ajatuksensa tunnustetaan. He saavat kokea, että ovat olleet luomassa jotain uutta maailmaan. Se on tietenkin harha, mutta väliäkö sillä.

Primaire-avantgardistit voivat puolestaan todeta, että asiat ovat nytkähtäneet eteenpäin. Preesensistä tulee imperfektiä, läsnäolosta poissaoloa. Trendilista on kuin kuolinilmoitus,  jossa luetellaan keskuudestamme poistuvat ilmiöt. Hautoja kaivetaan jo.

-Evert Derb Scwarz